Maaliskuussa oltiin siis Fallas-festivaalilla Valenciassa. En mä oikeestaan vieläkään tiiä mikä tän juhlan tarkotus on, muuta kun juhlia. Ne siis suunnittelee ja rakentaa pitkin vuotta "Fallaksia" eli paperista/styroksista tehtyjä nukkeja, isoja ja pieniä, ja sitten viimisenä päivänä ne polttaa ne. Sitten joka ilta oli todella hieno ja iso ilotulitus ja muutenkin koko viikonloppu oli kuin uusivuosi, kun kaikki pamautteli pitkin päivää. Olin matkassa unkarilaisten kanssa ja oli kyllä hieno kokemus. Tuli nähtyä päiväsaikaan myös Valencian kaupunkiin ja se pääsi mun yhdeksi lempparikaupungiksi täällä! Yöpaikaksi lopulta muodostui joku peterin kaverin kaverin kaveri, jota ei oltu koskaan nähty. Sitten kämpän vuokranantaja tuli ja luultiin et se ei tykkää et siellä punkataan, mut se veikin aamupäivällä meidät syömään huippu japanilaiseen buffetravintolaan ja maksoi kaikkien ruoat! Todella omituista, mut ei valitettu :D Itse tulin tosi kipeeksi viimisenä päivänä. En oo moneen vuoteen ollut noin kipee ja olin niin onnellinen ku pääsin kotiin sairastettuani ties kenen kämpillä, ulkona ja autossa!
Mulla ei ollut kameraa mukana, kun en jaksanut raahata festareille. Tässä pari varastamaani kuvaa kuitenkin:
Paikallisia perinneasuissaan
Näitä paukuteltiin jatkuvasti
Yksi kymmenistä/sadoista (?) Fallasista. Yksi Fallas voi maksaa jopa miljoona euroa! Myöskään 15 minuutin massiivinen ilotulitus ei ole ilmanen, et kuka puhuu jostain kriisistä?
Lopputulos. Tätä katellessa en meinannut pysyä ees pystyssä, kun oli niin kova kuume.
Vähän sushii tässä japanilaisessa ravintolassa.
Viime viikko oli täällä siis nimeltään Semana Santa, joka oli kaikilla vapaa. Päätin lähteä käymään Portugalissa, Lissabonissa, sekä Torreviejassa moikkaamassa Hannamaria, joka on siellä harjoittelussa. Kyselin kaveria Lissabonin reissulle, mut kaikki oli joko käynyt siellä, ei ollut rahaa, olivat menossa kotiin käymään tai vanhemmat/kaverit oli tulossa Madridiin. Päätin kuitenki et lähen yksinäni ja ostin lennot! Päätös oli todella oikea, ja sain rohkeuden matkustaa jatkossakin yksin.
Hostelli (Home hostel Lisbon) oli uskomattoman hyvä ja siellä oli paljon yksin matkustavia reppureissaajia. Oli ihmisiä vuoden reissulla, viikonloppureissulla tai elämän reissulla. Tapasin monia mielenkiintoisia ihmisiä mm. ausseja, chileläisiä, brasseja, ranskalaisia, saksalaisia, jenkkejä, kanadalaisia, espanjalaisia ja norjalaisia. En nähnyt yhtään suomalaista! Eniten pyörein yhen jenkkitytön ja chileläisen tytön kanssa. Hostel oli siis 12€ yö sis. aamupalan ja todella kodikas. Omistajan äiti kokkasi joka ilta portugalilaisen illallisen ja muutenkin hostellilla oli pikkupartyt joka ilta halvoilla juomilla. Kuitenkin sai myös nukuttua, että biletys ei kuulunut huoneisiin. Näin Sao Paolon linnan ja Belemin tornin (maiston myös belemin torttua, joka oli tosi hyvää!), jotka on varmaan ne suurimmat nähtävyydet. Muuten pyörittiin pitkin kaupungilla, ja hostel tarjosi myös joka aamu ilmaisen walking tourin, jolle osallistuin. Suosittelen, mutta kokemuksestani teki loistavan juuri tuo hostel ja ihmiset, ei ehkä niinkään Lissabon. Tässä vähän kuvia Lissabonista:
Matka alko surullisesti, kun pitkään palvellut löytöreppu hajosi. Onneks olin aika niksipirkka ja tein reijät molemmil puolil ja sidoin ponnarilla. Keskellä avaimenperä yhdistää vetskarit!
Tämmösiä söpöjä raitiovaunuja siellä oli.
Makee seinämaalaus, näitä oli useita.
Tyttö askarteli kierrätysmateriaalista lompakoita, penaaleita ja kasseja. Itse ostin mehupurkista tehdyn kolikkolompakon :)
Hauska seinämaalaus
Hostellilta. Kuvassa uusia tuttuja järjestyksessä saksa, italia, brasilia, chile ja australia.
Belemin torni
Portugalin jälkeen lähdin seuraavana päivänä Torreviejaan. Se on turistirysäkaupunki rannikolla 40km Alicantesta. Tarkoitus oli vaan lomailla, syödä ja juoda hyvin ja niin me tehtiinkin. Oli myös kivaa puhua viikonloppu pelkkää suomea! Ei Torrevieja ihan niin pahalta vaikuttanu ku Fuengirola, vaikka oli sielläkin suomeksi kaikennäköisiä palveluja myös suomen kielellä. Sieltä ei oo kuvamateriaalia, ehkä ei ollu mitään kuvattavaa ;)
Ihan onnelliset tunnelmat mulla on nyt, vaikka loppu lähenee. Oon aika valmis Madridin kanssa, mut en Euroopan. Suomeen ei oo kauheeta hinkua, mut läheisiä on jo ikävä. Ihmisiä, jotka oikeesti tuntee mut :)
